Kreikka

Ελευθερία ή θάνατος (Eleftheria i thanatos - Vapaus tai kuolema) Tämä oli ennen kaikkea vuonna 1821 ottomaaneja vastustavien vallankumouksellisten motto. Ei niin käytetty nykypäivänä.

Kansallislaulu

Imnos eis tin Eleftherian

Kreikka, Kreikan tasavalta eli Hellas, virallisesti Helleenien tasavalta, (kreik. Ελληνική Δημοκρατία, Elliniki Dimokratia) on valtio Etelä-Euroopassa, Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 11,2 miljoonaa ja pinta-ala noin 132�000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kreikan historia

Kreikan historiaa on käsitelty laajemmin seuraavissa artikkeleissa:

Kreikkaan syntyivät kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Euroopan varhaisimmat korkeakulttuurit, ensin minolainen ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri, mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seuranneiden pimeiden vuosisatojen jälkeen kreikkalaiset kaupunkivaltiot muodostivat Ateenan johdolla antiikin sivistyksen perustan, joka levisi laajalle kreikkalaisten ympäri Välimerta muodostamien siirtokuntien sekä Aleksanteri Suuren valloitusten kautta.

Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle Bysantille. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti 1453 ja Kreikasta tuli pian osa Osmanien valtakuntaa.

Kreikka itsenäistyi Turkista vapaussodan jälkeen 1829. Itsenäistynyt Kreikka oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Vuosina 1912 -1913 käytiin ensimmäinen ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Turkille kuuluneet ensimmäisen Etelä-Makedonia ja Egeanmeren saaret sekä jo aiemmin itsenäiseksi julistautunut Kreeta. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, varsinkin Smyrnan (nykyisen Izmirin) seudulla Turkissa. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti myös näiden alueiden liittämistä Kreikkaan. Sèvres'n rauhansopimuksen jälkeen alue olikin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta koskaan allekirjoittanut. Niinpä Kreikka oli vuosina 1919-1922 sodassa entistä emämaataan Turkkia vastaan. Turkissa tämä sota tunnetaan Turkin itsenäisyyssotana. Sodan jälkeen tehty rauhansopimus merkitsi pakollista väestönvaihtoa. Yli miljoona Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.

Toisessa maailmansodassa Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen maassa käytiin kommunistien ja demokraattien välillä vuoteen 1949 kestänyt sisällissota, jonka demokraatit voittivat. Vuonna 1967 sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui 1974 ja 1975 Kreikasta tuli tasavalta. Vuonna 1981 Kreikasta tuli Euroopan unionin jäsen. Kreikan viime aikojen historiaa on leimannut Turkin kanssa käyty konflikti Kyproksesta.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kreikan politiikka

Kreikan valtionpäämies on vuodesta 2005 ollut presidentti Karolos Papulias. Pääministerinä toimii Georgios Andreas Papandreu (2009–). Johtava puolue maassa on PASOK (sosiaalidemokraatit).

Kreikan parlamentti on yksikamarinen ja koostuu 300:sta nelivuotiskaudelle valitusta kansanedustajasta. Enemmistö parlamentissa on vaihdellut PASOKin (sosiaalidemokraatit) ja Nea Demokratian (oikeisto) välillä. Kreikan parlamentti nimeää Kreikan presidentin.^[1]

Kreikan ulkopolitiikkaa on jo vuosien ajan leimannut kysymys Kyproksesta ja suhteet Turkkiin.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen, Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.

Numero	Periferia	Pääkaupunki	Pinta-ala	Väkiluku

1	Attika	Ateena	3�808 km²	3�761�810
2	Keski-Kreikka	Lamia	15�549 km²	605�329
3	Keski-Makedonia	Thessaloniki	18�811 km²	1�871�952
4	Kreeta	Heraklion	8�259 km²	601�131
5	Itä-Makedonia ja Traakia	Kavala	14�157 km²	611�067
6	Epeiros	Ioannina	9�203 km²	353�820
7	Jooniansaaret	Korfu	2�307 km²	212�984
8	Pohjois-Egean saaret	Mytilene	3�836 km²	206�121
9	Peloponnesos	Kalamata	15�490 km²	638�942
10	Etelä-Egean saaret	Ermoupoli	5�286 km²	302�686
11	Thessalia	Larissa	14�037 km²	753�888
12	Länsi-Kreikka	Patras	11�350 km²	740�506
13	Länsi-Makedonia	Kozani	9�451 km²	301�522
-	Athos (autonominen)	Karyes	390 km²	2�262

Nomoit jakaantuvat edelleen 147 eparkhiaan, jotka jaetaan 1�033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (koinotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikismoi).

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kreikan maantiede

Kreikan kartta.

Kreikka satelliittikuvassa maaliskuussa 2003.

Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin - ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.

Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2�985 m) ja Parnassos (2�459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.

Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Suurimpana haittana on kesien kuivuus. Vuoden keskilämpötila Ateenassa on +23,6 °C.^lähde?

Saaristoja	Saaria
Dodekanesia, Jooniansaaret, Sporadit, Kykladit	Kalimnos, Karpathos, Kos, Patmos, Rodos, Symi, Paros, Delos, Melos, Kreeta, Mykonos, Naksos, Thera, Syros, Amorgos, Korfu, Lefkas, Ithaka, Zakynthos, Lesvos, Khios

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Kreikan talous

BKT asukasta kohden on 22�800 USD (2005). Todellinen kasvu vuonna 2005 3,3�%, inflaatio 3,8�%. Työttöminä oli samana vuonna 10,8�% väestöstä. Valuutta on euro, aikaisemmin drakma.

Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maataloutta tärkeämmän elinkeinon eli teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat muun muassa oliiviöljy, oliivit ja viini. Myös matkailu on huomattava tulonlähde.

Kreikka on maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Suurin osa maasta on kuitenkin niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Siksi viljelysmaa onkin sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Thessalian ja Boiotian tasangoilla on ammoisista ajoista viljelty viljaa ja pidetty karjaa kun taas Attika on ollut kivistä aluetta ja sen sisämaassa viljeltiin oliiveja ja viinirypäleitä. Oliivit ovatkin tärkeitä vientituotteita, siksi Kreikka onkin yhä maailman merkittävin oliiviöljyn viejä. Teollisuuskasveilla, tupakalla ja puuvillalla on maanviljelyssä suuri asema tärkeimmän viljelykasvin, vehnän, ohella. Teollisuus on vielä aika vaatimatonta, koska sen kehitystä haittaa raaka-aineiden ja käyttövoiman puute. Elintarvikkeet, polttoaineet, koneet, metallit ja puu ovat tärkeimmät tuontitavarat. Vientitavaroita ovat malmit ja metallit, tekstiilit, raakatupakka, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja viinit. Kreikka on jo ennestään tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto on maailman neljänneksi suurin. Kalastus onkin ollut yksi Kreikan pääelinkeinoista. Lisäksi nykyään matkailu on huomattava tulonlähde ja koko ajan nousussa.

Vaikka Kreikasta ei löydy paljon kaivannaisia, on maalla kuitenkin jotain luonnonvaroja omasta takaa. Tärkeitä sellaisia ovat bauksiitti, hopea ja öljy. Bauksiittia löytyy Korintinlahden suun molemmin puolin, hopeaa Ateenan alapuolelta Attikan kärjestä ja öljyä pumpataan Aigeianmeren pohjasta.

Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu rannikolle, jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin. Kokonaisuutta katsottaessa joutuu Kreikka kuitenkin tuottamaan suurimman osan tarpeistaan ulkomailla. Metsätaloutta ei maasta juurikaan löydy, mutta lampaiden ja vuohien kasvatusta sen sijaan kaikista osista. Maatalouden ja kalastuksen osuus on 15,8�% koko maan elinkeinoista.

Maan teollisuus on keskittynyt suurilta osin Ateenan ja Thessalonikin alueille. Syynä tähän on se, että näissä kaupungeissa asukkaita on eniten ja kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Teollisuus on kuitenkin koko ajan lisääntymässä. Vesivoimaa rakennetaan, öljyn poltosta siirrytään kotimaisiin polttoaineisiin, kuten ruskohiileen ja turpeeseen, jotka kasvattavat kotimaan markkinoita. Sekä saarista että mantereelta löytyy maalämpölaitoksia, Kithoksen saarelta suuri tuulivoimapuisto ja aurinkokeräimiä sekä aurinkolämmitysjärjestelmiä myydään koko Euroopassa. Tärkeitä teollisuustuotteita ovat tupakkatuotteet, tekstiilit, vaatetus, kengät sekä sementti ja lannoitteet.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestöjakauma

Pääartikkeli: Kreikan väestöjakauma

Heinäkuussa 2007 arvioitiin, että Kreikassa on 10�706�290 asukasta. Vuosittainen väestönkasvu oli 0,163�%.^[2] Asukastiheys 81/km². Kaupungeissa asuu 60�% väestöstä.

Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaisina. Virallisten lukujen mukaan vain yksi prosentti asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin kreikkaa.^[2] Maassa on kuitenkin pieniä määriä turkkilaisia, pomakkeja, romaneja, vlaheja, slaaveja sekä albaaneja. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä n. 300�000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Kun Espanja ja Italia ovat lisänneet rajavalvontaa, yhä useammat laittomat maahanmuuttajat tulevat Länsi-Eurooppaan Albanian ja Kreikan välisen rajan yli.^[3]

95–98 prosenttia Kreikan väestöstä on kastettu ortodoksiseen kirkkoon. Kreikassa on myös noin 0,95 prosentin suuruinen muslimivähemmistö, joka koostuu suurimmaksi osaksi turkkilaisista. Lisäksi on pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisöjä.